Minä olen Mihail.
Tein pitkän uran viennin ja logistiikan parissa. Halusin kuitenkin antaa itsestäni muille ja lopulta minustakin tuli alanvaihtaja: kansainvälinen kauppa vaihtui ikäihmisiin. Hankin hoiva-avustajan tutkinnon, ja muutaman mutkan kautta päädyin Aallokkoon hoiva-avustajaksi. Siellä minulla kypsyi ajatus lähihoitajaksi opiskelusta, ja nyt opiskelenkin tutkintoa oppisopimuksella.
Työkaverini kuvaavat minua hoitajana aktiiviseksi, puheliaaksi ja ikiliikkujaksi. Olen profiloitunut myös Aallokon ruuvimeisselimestariksi, sillä hoitotöiden lomassa kiristelen ruuveja ja öljyän saranoita. Hoitoalalla ja Aallokossa pidän ennen kaikkea siitä, että näissä töissä on aina mahdollista kehittää omaa työympäristöä ja oppia uutta. Jokainen asukas, sairaus, päivä ja tilanne on erilainen.
Meillä on hyvä työtiimi ja monipuolinen porukka asukkaita. Olen oppinut vanhemmilta kollegoiltani paljon kaikkea, korvahuuhteluista lääkehoitoon. Parasta työtiimissäni on kuitenkin se, että meillä vallitsee demokratia. Tiimipalavereissa kaikki saavat puhua ja tuoda haastavia juttuja esiin. Ja ratkaisuja etsitään sitten yhdessä.
Hoitoalan hommat ovat välillä raskaita, mutta vapaapäivinä latautuu hyvin. Aina välillä talvella pulahdan työpäivän päätteeksi avantoon. Tykkään tehdä pari pitkää päivää listassa, jolloin saan myös pidemmät vapaat. Niiden aikana ehdin vähän pidemmällekin, kuin vain Marjaniemen avantoon.
Ryhmäkotimme sijaitsee muutenkin mahtavalla paikalla, meren ja metsän välissä. Täällä on hyvä työskennellä.
