”Meidän tehtävämme on kanssaelää, ei vain toteuttaa.” Vanhusten hoitotyö on parhaimmillaan tietoon perustuvaa ammatillista toimintaa, joka tekee työstä mielenkiintoista ja haasteellista. Esimerkiksi kinestetiikka on pitkään käytetty toimintamalli vanhusten auttamisessa. Sairaanhoitaja Minna Loikkasen ja fysioterapeutti Marica Wirtasen tekstiä lukiessa oivaltaa, että kinestetiikka on paljon enemmän vain kuin siirtotekniikka. Sen avulla ylläpidetään vanhuksen jäljellä olevia voimavaroja, tehdään vanhuksen avustamistilanteista vuorovaikutuksellisia tapahtumia ja huolehditaan hoitajien ergonomiasta.
Moni pitkän linjan perushoitaja muistaa yhä niitä aikoja, kun potilassiirrot olivat raskaita, jopa mahdottomia. Potilas oli kohde, jota siirsi aktiivinen toimija, hoitaja. Valitettavan usein tuo aktiivinen toimija teki työtä oman selän kustannuksella. Siirrot olivat raskaita ja kankeita, jonka vuoksi iso osa vaikeasti siirrettävistä vanhuksista asui vuoteessa. Hoitajilla erilaiset selän vaivat olivat varsin arkisia.
Kun erilaiset henkilönostimet saatiin käyttöön, koettiin ne helpotuksena. Hoitajan sijaan aktiivinen toimija olikin teknologia. Käytämme toki yhä henkilönostimia työssämme ja teknologian hyödyntäminen on osa hoitajan ammattitaitoa. Nykyään kuitenkin ymmärretään, että siirroissa ihmisen ei pitäisi olla vain kohde, joka liikutetaan paikasta A paikkaan B, vaan aktiivinen tekijä, jonka kaikkia jäljellä olevia voimavaroja tulisi mahdollisuuden mukaan hyödyntää. Tähän perustuu kinestetiikan perusajatus.
Kinestetiikka on voimavaralähtöinen lähestymistapa, joka perustuu ihmisen luonnollisten liikemallien ja aistitoimintojen ymmärtämiseen, ihmisen kunnioittavaan kohtaamiseen sekä näiden merkitykseen oppimiselle ja itsehallinnalle. Kun asukas onkin passiivisen kohteen sijaan aktiivinen toimija, vahvistuvat hänen omat voimavaransa. Vaikka asukas tarvitsisi kuinka paljon apua tahansa siirtymisessä, hänen oma osallistumisensa vahvistaa näkemystä pärjäämisestä, osallistumisesta ja toimimisesta, siis vahvistaa yksilön identiteettiä. ”Vaikka tarvitsen vielä apua, niin minä pystyn silti vielä osallistumaan!”
Sanonnan mukaan tangoon tarvitaan aina kaksi. Niin myös kinestetiikkaan. Hoitajan tehtävä ei ole vain siirtää asukasta, vaan aktivoida tätä toimimaan. Yksi keino aktivoida on kosketus. Kun tulee tietoiseksi omasta kehostaan, sen hahmottaa paremmin. Käymällä esimerkiksi raajat läpi ennen siirtymistä herätellään asukas hahmottamaan omaa kehoa. Yöllä unisena patjaan painuneet jalat saavat kosketuksesta aistiärsykkeitä ja ikään kuin heräävät toimimaan.
Kinestetiikka mielletään herkästi ikään kuin valikoimaksi erilaisia taikatemppuja, joiden avulla henkilö siirretään A:sta B:hen mahdollisimman vähin vaivoin. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kinestetiikka auttaa myös hoitajaa ymmärtämään kehon liikeratoja ja huomioimaan omia voimavarojaan. Kinestetiikan idea, voimavarojen vahvistaminen, ei lähde vain liikkeestä, vaan myös ympäristöstä ja tunnelmasta. Hoitajalla on oltava aikaa tunnustella ja kuunnella asukasta ja tunnistaa tämän voimavarat. Tämä vaatii pysähtymistä, inhimillistä kohtaamista ja herkkyyttä. Kinestetiikka ei siis ole vain keino siirtää, vaan tapa kohdata.
Hoitohenkilökunnalta kinestetiikka vaatii motivaatiota ja rohkeutta kokeilla uusia menetelmiä, mutta se palkitsee. Kinestetiikka on kahden kauppa, joka huomioi molempien tekijöiden kehon terveyden ja liikerajat. Kun siirrot tehdään asukkaan omia liikeratoja ja voimavaroja hyödyntäen, hoitajan kokema kuormitus vähenee merkittävästi.
Kinestetiikka ei koskaan sulje pois muita siirtomenetelmiä. Jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti asukkaan voimavarojen, kiputilojen, rajoitteiden ja kykyjen mukaan. Kuitenkin, vaikka asukas siirtyisi nojatuoliin nostimen avulla, ei se sulje pois kinestetiikan perusperiaatteiden hyödyntämistä muussa asukkaan hoidossa. Vaikka asukas ei nousisikaan omille jaloilleen, voidaan kevyin sivelyin herättää jalat ja aktivoida niitä ennen siirtoa, jolloin todennäköisesti myös hyvä istuma-asento löytyy helpommin. Kiireetön kohtaaminen ja juttutuokio pienen raajojen herättelyn lomassa myös piristää mieltä.
Omakotisäätiöllä kinestetiikan koulutus on aloitettu jo lähes vuosikymmen sitten, vuonna 2013, ja uusia kursseja on järjestetty lähes vuosittain. Säätiöllä lähtökohtana on, että olemme asukkaan kotona auttamassa ja tukemassa häntä. Meidän tehtävämme on kanssaelää, ei vain toteuttaa. Kinestetiikan tuominen hoitokulttuuriin onkin näkynyt suoraan asukkaiden hyvinvoinnissa, myös tilastollisesti. Painehaavat ovat esimerkiksi selkeästi vähentyneet kinestetiikan käytön ja asentohoidon myötä. Meillä ei myöskään ole yhtään vuoteessa asuvia asukkaita ja RAI-arvioinneissa kinestetiikan käyttö näkyy muun muassa nivelten liikelaajuuksissa. Kinestetiikka on hyödyllinen toimintamallin, jonka käyttöä suosittelemme lämpimästi.
Minna Loikkanen, sairaanhoitaja, ryhmäkoti Rantaniityn osastonhoitaja
Marica Wirtanen, fysioterapeutti
Copyright © Omakotisäätiö, 2024
