Monelle lähihoitajalle tänä päivänä uralla eteneminen tarkoittaa hakeutumista sairaanhoitajan opintoihin.Ja siinä missä monille lähihoitajakoulutus onkin vain yksi etappi pidemmällä opintopolulla, monet mieltävät käytännönläheisen lähihoitajan ammatin omakseen. Heillä ei ole välttämättä edes halua hakeutua korkeakouluopintoihin. Tämä ei silti tarkoita, etteikö lähihoitajakin voisi kehittyä ammatissaan ja urallaan.
Omakotisäätiö on koti vajaalle sadalle vanhukselle, mutta myös työpaikka yli viidellekymmenelle lähihoitajalle. Yksi heistä on ryhmäkoti Aallokossa työskentelevä luottamusmies ja lähihoitaja Krista Männikkö. Hän on toiminut hoitajana vanhusten parissa jo vuosikymmenen ja nähnyt vuosien aikana paljon eri tasoisia hoitajia. ”Lähihoitajan pitää ottaa vastuuta omasta osaamisestaan ja kehittymisestään. Osa kantaa vastuuta enemmän kuin toiset”, Krista toteaa.
Tämä ilmiö tunnistettiin Omakotisäätiöllä viime vuonna, kun yhdessä johtoryhmän kesken mietittiin lähihoitajan ammatin arvostusta. Median velloma kuva vanhustenhuollosta ei ole antanut alasta kaunista kuvaa, eivätkä viime vuonna käydyt työtaistelut ainakaan lisänneet alan kiinnostusta. Viime vuonna Tehyn kyselyn mukaan jopa 90% kaikista hoitajista ilmoitti harkitsevansa alanvaihtoa. Tämä on näkynyt alan avointen työpaikkojen määrässä, hoitotyön julkisuuskuvassa ja ennen kaikkea kouluun hakeutuvien
määrissä. Monilla paikkakunnilla lähihoitajaopintoihin ei saada kaikkia koulutuspaikkoja täytettyä, ja monet
jättävät opinnot jopa kesken.
Omakotisäätiöllä koettiin, että aktiivisena toimijana meillä on myös vastuu pyrkiä omilla toimillamme
lisäämään vanhustyön arvostusta. Niinpä säätiöllä lähdettiin kehittämään palkitsemismallia, jonka myötä
myös ajatus urakehitysmallista syntyi.
”Lähihoitajan työssä vaaditaan paljon osaamista, joka kertyy kuukausien, jopa vuosien aikana. Tätä oppia ei
saa yhden koulun penkiltä” kertoo urakehitysmalliakin mukana kehittämässä ollut ryhmäkoti Rantaniityn
osastonhoitaja Minna Loikkanen. Hän oli mukana työryhmässä, joka kehitti kriteeristöä urakehitysmallille.
Urakehitysmalli rakennettiin selkeäksi mittaristoksi, jonka avulla omaa osaamista voi arvioida niin sanotusti
rasti ruutuun – menetelmällä. Konkreettiset mittarit ovat helpottaneet myös itsearviointia.
Oletko suorittanut saattohoitopassin? Tunnetko RAIn mittariston? Oletko osallistunut
oppisopimusopiskelijan ohjaamiseen? Oletko esittänyt konkreettisia kehittämisideoita esihenkilöllesi?
”Tämä on ollut selkeä mittari myös hoitajille. Monet hoitajat huomasivat, että he eivät ehkä teekään kaikkia
niitä asioita, joita palkankorotus edellyttäisi”, Loikkanen summaa.
Urakehitysmallille määritettiin kolme tasoa. Ensimmäinen taso on perustehtävä, joka kuvastaa sitä
hoitajan perustehtävää, jota jokaiselta lähihoitajalta odotetaan. Seuraava taso, työyhteisön kehittäjä ja
osaamisen jakaja, vaatii hoitajalta oman tiedon aktiivista kehittämistä ja jakamista ja työyhteisötasoista
kehittämistä, josta on näyttöä. Kolmannella tasolla odotetaan koko säätiön tasoista osallistumista aktiiviseen
kehittämiseen. Siinä missä ensimmäisen tason osaamista odotetaan kaikilta, toisen ja kolmannen tason
hallinta on hoitajasta itsestään kiinni. ”Jos haluaa edetä ja kehittyä, se mahdollistetaan”, Loikkanen kertoo.
Viime syksynä päätettiin palkita paikallisen järjestelyerän myötä kaikki ne hoitajat, jotka arvioinnissa
saavuttivat osaamistason kaksi tai kolme. Palkkaus on tällä hetkellä hoitajien mielestä konkreettisin keino
osoittaa kiitollisuutta ammatillisesta osaamisesta.
Urakehitysmalli lanseerattiin viime syksynä, jolloin ensimmäiset hoitajat saivat palkankorotukset perustuen
omaan osaamiseensa ja aktiivisuuteensa. Kukin hoitaja sai ensin mahdollisuuden toteuttaa itsearvioinnin,
joka käytiin vielä oman esihenkilön kanssa keskustellen läpi. Ne, jotka eivät viime vuonna yltäneet
vaadittuihin kriteereihin, saivat henkilökohtaista palautetta ja kehittymissuunnitelman. ”Omissa
ryhmäkodeissani useat hoitajat tarttuivat näihin kehitysehdotuksiin, ja monet heistä saavat
palkankorotuksen tänä keväänä”, kertoo ryhmäkoti Aallokon ja Kaislikon osastonhoitaja Henna-Riikka
Honkanen. ”Urakehitysmallin mittaristo on hyvä työkalu työn arviointiin, mutta myös henkilökohtaisen
kehityssuunnitelman tekemiseen. Tässä kun konkreettisesti näkee, missä kohtaa itse voisin vielä kehittyä”,
Männikkö täydentää.
Omakotisäätiöllä urakehitysmalli on otettu hyvin vastaan. Se on saanut kiitosta ennen kaikkea
konkreettisuudesta. Urakehitysmallin avulla yksittäinen hoitaja voi tehdä kehittymissuunnitelman yhdessä
esihenkilönsä kanssa, ja lopulta tulla konkreettisesti palkituksi hankitusta erityisosaamisesta ja
aktiivisuudesta.
”Tämä on ehdottomasti hyvä juttu. Tällaisia kehitysmahdollisuuksia pitäisi olla lähihoitajille enemmän”,
Männikkö vielä summaa.
Copyright © Omakotisäätiö, 2024
