Välittämisen päivän kävelyllä 26.11.21 pohdittiin pieniä välittämisen tekoja

Välittämisen päivän kävelyllä 26.11.21 pohdittiin pieniä välittämisen tekoja

Kanto-hanke ja Vartiokylän seurakunta järjestivät Puotilassa Välittämisen päivän kävelyn. Seniori-ikäisten kävelyporukka starttasi Omakotisäätiön edestä raikkaassa syyssäässä ja suuntasi kohti Vartiokylän kirkkoa. Letkassa oli mukana myös kaksi riksapyörää. Yksi kyyti oli varattu tutulta riksaluotsilta jo etukäteen ja toinen oli mukana siltä varalta, että väsymys yllättää jonkun kävelijän kesken matkan.

Kirkolla meitä oli vastassa tuttu diakoni ja vastakeitetyn kahvin tuoksu. Kahvittelun lomassa pohdimme porukalla pieniä välittämisen tekoja, joita jokainen voi tehdä omassa arjessaan. Puheenvuoroja ei tässä ryhmässä tarvinnut houkutella. Jokaisella oli omakohtaisia kokemuksia välittämisen teoista; niin itsetehtyjä kuin itselle tehtyjä. Yhdessä todettiin, että on kiva, kun saa osakseen huomaavaisuutta ihan tuntemattomiltakin ihmisiltä, vaikka se joskus hämmentää. Yksin pärjäämisen eetos on meissä niin syvään juurtunut. Yksi osallistujista kertoi, miten olivat taloyhtiössä miesporukalla auttaneet iäkkäitä yksinasuvia asukkaita. Joskus huoli läheisestä voi olla suuri. Pohdittiin sitä, milloin on sopivaa puuttua asiaan ja millä tavalla. Jos huoli on suuri, kannattaa tehdä huoli-ilmoitus. Osallistujien kanssa kertasimme vielä, miten se tehdään. Eräs osallistujista totesi, että tämä Kanto-hankkeen tarjoama toiminta on siitä niin tärkeää, ettei kenenkään tarvitsisi olla yksin. Osana Elämänote-ohjelman korttikampanjaa keräsimme vielä terveisiä tasavallan presidentille, siitä miten iäkkäiden asemaa voitaisiin Suomessa parantaa. Jälleen kerran saimme ajateltavaa iäkkäiden viisaista puheenvuoroista. Iltapäivän jo pimetessä lähdimme kotimatkalle Ikäinstituutin heijastinnauhat hihoissa kimmeltäen. Toiseenkin riksaan löytyi nyt päivän tapahtumista väsähtänyt matkustaja.

 

Joulukuun tapahtumia

Joulukuun tapahtumia

Wilman ja Veikon joulutarina – mistä joulun taika syntyikään? Ja Löytääkö Wilma sen? Lämminhenkinen joulunäytelmä ensi-illassa 16.12.2021

Kylli-tädin joulukalenteri jouluteen ja piparien kera

Lisätietoa kaikista tapahtumista, pdf-tiedosto.

 

 

Ikääntyneiden digiosallisuutta edistävä ryhmätoimintamalli tarjoaa yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet digitaidoista riippumatta

Ikääntyneiden digiosallisuutta edistävä ryhmätoimintamalli tarjoaa yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet digitaidoista riippumatta

Omakotisäätiön Kanto-hankkeen, Kuntoutussäätiön sekä vapaaehtoisten yhteistyönä on pyritty edistämään heikot digitaidot omaavien digiosallisuutta ja kehitetty etäryhmätoimintaa. Kehittämiseen osallistuminen oli kiinnostava kokemus ja sain kiitettävästi tukea opinnäytetyöhöni sekä Omakotisäätiön Kanto-hankkeelta että Kuntoutussäätiöltä ja vapaaehtoisilta ryhmänvetäjiltä Helsingin Puotilassa. Opinnäytetyön yhteydessä tekemäni haastattelut ryhmätoimintaan osallistuvilta asukkailta ja vapaaehtoisilta toivat mielenkiintoisia näkökulmia digitalisaation vaikutuksiin. Kokemus epätasa-arvoisesta kohtelusta digitalisaation myötä nousi vahvasti esiin tutkimukseen osallistuneiden ikääntyneiden puheenvuoroissa. Hyvien digitaitojen puuttuessa palvelujen saatavuus vaikeutuu ja yhdenvertaisuus ei heidän mielestään toteudu. Kustannukset voivat olla korkeita, jos joutuu käyttämään muita kuin digitaalisia palveluja esimerkiksi pankkiasioinnissa. Ikääntyneet ovat tahtomattaan joutuneet digitaalisia palveluita tarjoavien tahojen säästöjen maksajiksi.

Yksilöllistä digitukea etäryhmätoimintaan osallistujille

Etäryhmätoimintamallin tavoitteena on saada myönteisiä kokemuksia etäryhmätoimintaan osallistuvien ikääntyneiden parissa ja innostaa heitä digilaitteiden käyttöön. Malli kuvastaa jatkuvaa kehittämistä eli saatujen kokemusten pohjalta toimintaa arvioidaan ja jalostetaan eteenpäin. Etäryhmätoiminnan käynnistymistä tuetaan tarjoamalla it-tukea ja lainalaitteita. Näin mahdollistetaan kokoontuminen etäsovellusten välityksellä, jos omia laitteita ei ole. Aluksi kartoitetaan ryhmät, joilla on kiinnostusta osallistua etäryhmätoiminnan kokeiluun sekä kokoontujien digituen tarve. Etäryhmän osallistujia tuetaan yksilöllisesti tai ryhmässä, joko osallistujan kotona tai taustaorganisaatio tiloissa.

Etäryhmä tarvitsee aluksi tukea, kannustusta ja motivointia osallistujien innostuksen ylläpitämiseksi. It-tukihenkilön tulisi osallistua aluksi ryhmätapaamisiin, jolloin varmistutaan siitä, että kaikki halukkaat saavat yhteyden ryhmään ja pääsevät mukaan.  Etäryhmän osallistujilta kerätään tietoa kohtaamalla ja kuuntelemalla heidän kokemuksiaan etäryhmätoiminnasta. Jos ryhmäläiset kokevat epävarmuutta omasta osaamisestaan tai eivät koe toimintaa itselleen sopivaksi, mallin tavoitteena on tunnistaa tuen tarpeet ja luoda asenneilmapiiri myönteiseksi etäryhmätoimintaa kohtaan. Digituen tarpeen kartoittamisen ja motivoinnin lisäksi sisältöjen kehittäminen yhdessä ryhmäläisten kanssa tukee osallistujien motivaatiota osallistua etäryhmätoimintaan.

Onnistumisen kokemukset mielekkään sisällön parissa lisäävät kiinnostusta digilaitteiden käyttöön

Kiinnostavia näkökulmia löytyi runsaasti sekä etäryhmätoiminnassa että lähiryhmätoiminnassa mukana olleiden henkilöiden haastattelujen pohjalta. Tärkein huomio oli mielestäni asenteen vaikutus ikääntyneen kiinnostukseen osallistua digitaaliseen etäryhmätoimintaan. Jos kokemusta ei ole kertynyt digilaitteista työelämässä eikä omista digilaitetta, jonka avulla osallistuminen toimintaan onnistuisi, on kiinnostus osallistumiseen ymmärrettävästi erittäin laimeaa. Toisaalta taas henkilöt, joilla oli vain hieman kokemusta digilaitteista, ja jotka päättivät osallistua etäryhmätoimintaan taitojen puutteesta huolimatta, saivat lisää itsevarmuutta ja rohkeutta digilaitteiden käyttöön digituen ja etäryhmässä saadun vertaistuen ansiosta. Kun etätapaamisia on ollut säännöllisesti ja digilaitteiden osaaminen on kehittynyt toistojen avulla, osallistujat saivat etäryhmätoiminnasta uudenlaisia osallisuuden kokemuksia ja hyviä eväitä digilaitteiden käyttöön.

Voit tutustua etäryhmätoimintamalliin tarkemmin osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/505537

Sari Matero, geronomi

Kirjoittaja on tehnyt opinnäytetyönsä osana Omakotisäätiön Kanto-hankkeen ja Kuntoutussäätiön aluetyön sekä seniori-ikäisten vapaaehtoisten digiosallisuutta edistävää yhteiskehittämistyötä.

Siirin tarina

Siirin tarina

Kanto-hanke etsii tukea tarvitsevia kotona asuvia ikäihmisiä

Kanto-hankkeessa 2018-2021 on tehty etsivää vanhustyötä tukea tarvitsevien kotona asuvien ikäihmisten löytämiseksi. He hyötyvät ennaltaehkäisevästä toiminnasta, jonka avulla voidaan viivästyttää raskaampien palvelujen tarvetta. Hankkeessa on löydetty yli 100 haasteellisessa elämäntilanteessa olevaa kotona asuvaa ikäihmistä. Suurimpana haasteena heillä on ollut koettu yksinäisyyden tunne. Suurin osa tavoitetuista on joko ohjautunut mukaan hankkeen ryhmätoimintaan, saanut tuekseen vapaaehtoisen tai he ovat saaneet arjen hallintaa edistävää ohjausta ja neuvontaa.  Seuraavana esitellään 82-vuotiaan Siirin tarina ja kerrotaan, miten hän tuli mukaan Kanto-hankkeen toimintaan.

Siirin tarina                                                                                        

Siiri on 82-vuotias leski, joka asuu yksin 2-tason rivitalossa. Asunnon portaissa hän selviytyy vain avustettuna. Hänellä on käytössään rolli ja kuljetustuki, mutta hän ei liiku ulkona lainkaan. Aiemmin kaunis puutarha on villiintynyt. Siirillä käy kotiapu kahdesti viikossa. Siirillä on kipuja ja hän kokee heikon terveyden rajoittavan kaikkea tekemistä kotona. Hän tuntee olonsa alakuloiseksi, väsyneeksi ja turvattomaksi. Aika kuluu levätessä, televisiota katsellessa ja avustajia odotellessa. Siiri haluaisi muuttaa palvelutaloon, mutta hän ei ole kotihoidon mukaan riittävän huonokuntoinen. Siiri on aikaisemmin osallistunut aktiivisesti sosiaaliseen toimintaan ja sellainen kiinnostaisi edelleen, mutta hän ei itse näe siihen mahdollisuuksia. Kotihoito on huolissaan Siirin mielialasta ja sosiaalityöntekijä ehdottaa Siiriä mukaan Kanto-hankkeen toimintaan.

Kotikäynnillä Siirin kanssa keskusteltiin siitä, mikä voisi edistää hänen hyvinvointiaan. Hengelliset asiat ovat Siirille tärkeitä, joten Siirin kanssa sovitaan, että otetaan yhteyttä seurakunnan diakoniin. Siirin kunto ei mahdollista osallistumista ryhmätoimintaan. Lisäksi Siiri kokee tarvitsevansa henkilökohtaista tukea alakulon vuoksi. Siiri kiinnostuu mahdollisuudesta saada tuekseen vapaaehtoinen, jonka kanssa hän voisi jutella ja ulkoilla. Fysioterapeutti on tehnyt Siirille liikkumissuunnitelman, jota hän voisi yhdessä vapaaehtoisen kanssa toteuttaa.

Siirin ja vapaaehtoisen Katrin kanssa sovittiin tapaaminen, jolloin mietittiin yhdessä, mitä Siiri haluaisi tehdä. ”En tiedä. En osaa haluta mitään”, Siiri vastasi. Katri ehdotti, että he voisivat käydä riksapyörällä merenrannassa. Siiri oli varovaisen kiinnostunut. Sovittuna päivänä Siiri oli portilla odottamassa, ulkovaatteet päällä ja valmiina ajeluun. Ensin tutkittiin pyörää ja sitten Siiri kiipesi kyytiin. Kävelykeppi sai jäädä nojaamaan seinää vasten. Siiri ja Katri ajoivat merenrantaan. Tutut paikat vuosien takaa toivat mieleen muistoja. Innostus ja toivo syttyivät. Riksapyörä kuljetti heidät seuraavalla tapaamisella syyskirkkoon. Se oli Siirille hyvin merkityksellinen käynti. Kerran he pyöräilivät läheiseen kukkakauppaan ostamaan kanervia, jotka Siiri suunnitteli istuttavansa kuistille. Siiri toivoi vähän kauneutta surullisen näköiselle pihalleen. Lähtöä hidastaneet kipu ja väsymys siirtyivät taka-alalle kukkakaupan tuoksujen keskellä. Käynnin jälkeen Siiri halusi ottaa valokuvan riksapyörästä, jotta voisi esitellä sitä siskolleen.

Siiri on aikaisemmin lukenut paljon, mutta hän ei enää näe lukea. Katrin kanssa he löysivät tabletilta äänikirjan, jota kuuntelivat yhdessä. Muutaman kuukauden päästä Katri aloitti uuden työn, eikä voinut enää vierailla Siirin luona niin usein. Uusi vapaaehtoisystävä opiskelija Heikki tuli viimeisellä tapaamisella Katrin mukaan ja tutustui Siiriin yhteisen kahvihetken merkeissä. Heikki voisi jatkossa käydä Siirin luona lukemassa ja he voisivat myös käydä silloin tällöin riksa-ajeluilla. Siirin vastuuhoitajaan kotihoidossa oltiin myös yhteydessä ja kerrottiin Siirin kuulumisia.

Siiri asuu 2 vuoden jälkeen edelleen kotona. Heikki ei käy enää Siirin luona, sillä hän on valmistunut ja siirtynyt työelämään. Kanto-hankkeen työntekijä soittelee kuitenkin Siirille ajoittain ja kyselee kuulumisia. Siiri on kokenut saaneensa hankkeen kautta tukea ja ohjausta ja hänen hyvinvointinsa on lisääntynyt. Joskus hänelle tarjotaan ulkoilumahdollisuutta tai kirkkovierailua riksalla. Häntä ei enää pelota lähteä avustajan kanssa ulos.

Toimintaterapeutti Katariina Koskinen

Hankekoordinaattori Birgitta Bakker

Mihin minä kuulun? : Ikäihmisen kuulumisen tunteen muodostuminen kirjallisuuden ja haastatteluiden perusteella

Mihin minä kuulun? : Ikäihmisen kuulumisen tunteen muodostuminen kirjallisuuden ja haastatteluiden perusteella

Tämä opinnäytetyö käsittelee kuulumisen tunnetta ja sen esiintymistä elämän eri vaiheissa. Kuulumisen tunteella tarkoitetaan ihmisen tarvetta kuulua johonkin. Meillä kaikilla on tai on ollut ihmisiä, tilanteita tai paikkoja, joihin tunnemme kuuluvamme. Lisäksi opinnäytetyössä tarkastellaan kuulumisen tunteen yhteyttä osallisuuteen. Kuulumisen tunteen merkityksen tiedostaminen voi vaikuttaa hyvinvointiin ja auttaa kohtaamaan muuttuvia elämäntilanteita. Sopeutumista vaativissa muutostilanteissa voi esimerkiksi etsiä uusia kuulumisen tunteen lähteitä tai vahvistaa olemassa olevia.

Härkönen, Jenny; Dietrich, Vilma; Koskinen, Katariina

Opinnäytetyö