Kanto-hanke ja Vartiokylän seurakunta järjestivät Puotilassa Välittämisen päivän kävelyn. Seniori-ikäisten kävelyporukka starttasi Omakotisäätiön edestä raikkaassa syyssäässä ja suuntasi kohti Vartiokylän kirkkoa. Letkassa oli mukana myös kaksi riksapyörää. Yksi kyyti oli varattu tutulta riksaluotsilta jo etukäteen ja toinen oli mukana siltä varalta, että väsymys yllättää jonkun kävelijän kesken matkan.

Kirkolla meitä oli vastassa tuttu diakoni ja vastakeitetyn kahvin tuoksu. Kahvittelun lomassa pohdimme porukalla pieniä välittämisen tekoja, joita jokainen voi tehdä omassa arjessaan. Puheenvuoroja ei tässä ryhmässä tarvinnut houkutella. Jokaisella oli omakohtaisia kokemuksia välittämisen teoista; niin itsetehtyjä kuin itselle tehtyjä. Yhdessä todettiin, että on kiva, kun saa osakseen huomaavaisuutta ihan tuntemattomiltakin ihmisiltä, vaikka se joskus hämmentää. Yksin pärjäämisen eetos on meissä niin syvään juurtunut. Yksi osallistujista kertoi, miten olivat taloyhtiössä miesporukalla auttaneet iäkkäitä yksinasuvia asukkaita. Joskus huoli läheisestä voi olla suuri. Pohdittiin sitä, milloin on sopivaa puuttua asiaan ja millä tavalla. Jos huoli on suuri, kannattaa tehdä huoli-ilmoitus. Osallistujien kanssa kertasimme vielä, miten se tehdään. Eräs osallistujista totesi, että tämä Kanto-hankkeen tarjoama toiminta on siitä niin tärkeää, ettei kenenkään tarvitsisi olla yksin. Osana Elämänote-ohjelman korttikampanjaa keräsimme vielä terveisiä tasavallan presidentille, siitä miten iäkkäiden asemaa voitaisiin Suomessa parantaa. Jälleen kerran saimme ajateltavaa iäkkäiden viisaista puheenvuoroista. Iltapäivän jo pimetessä lähdimme kotimatkalle Ikäinstituutin heijastinnauhat hihoissa kimmeltäen. Toiseenkin riksaan löytyi nyt päivän tapahtumista väsähtänyt matkustaja.