Omakotisäätiön Kanto-hankkeen, Kuntoutussäätiön sekä vapaaehtoisten yhteistyönä on pyritty edistämään heikot digitaidot omaavien digiosallisuutta ja kehitetty etäryhmätoimintaa. Kehittämiseen osallistuminen oli kiinnostava kokemus ja sain kiitettävästi tukea opinnäytetyöhöni sekä Omakotisäätiön Kanto-hankkeelta että Kuntoutussäätiöltä ja vapaaehtoisilta ryhmänvetäjiltä Helsingin Puotilassa. Opinnäytetyön yhteydessä tekemäni haastattelut ryhmätoimintaan osallistuvilta asukkailta ja vapaaehtoisilta toivat mielenkiintoisia näkökulmia digitalisaation vaikutuksiin. Kokemus epätasa-arvoisesta kohtelusta digitalisaation myötä nousi vahvasti esiin tutkimukseen osallistuneiden ikääntyneiden puheenvuoroissa. Hyvien digitaitojen puuttuessa palvelujen saatavuus vaikeutuu ja yhdenvertaisuus ei heidän mielestään toteudu. Kustannukset voivat olla korkeita, jos joutuu käyttämään muita kuin digitaalisia palveluja esimerkiksi pankkiasioinnissa. Ikääntyneet ovat tahtomattaan joutuneet digitaalisia palveluita tarjoavien tahojen säästöjen maksajiksi.

Yksilöllistä digitukea etäryhmätoimintaan osallistujille

Etäryhmätoimintamallin tavoitteena on saada myönteisiä kokemuksia etäryhmätoimintaan osallistuvien ikääntyneiden parissa ja innostaa heitä digilaitteiden käyttöön. Malli kuvastaa jatkuvaa kehittämistä eli saatujen kokemusten pohjalta toimintaa arvioidaan ja jalostetaan eteenpäin. Etäryhmätoiminnan käynnistymistä tuetaan tarjoamalla it-tukea ja lainalaitteita. Näin mahdollistetaan kokoontuminen etäsovellusten välityksellä, jos omia laitteita ei ole. Aluksi kartoitetaan ryhmät, joilla on kiinnostusta osallistua etäryhmätoiminnan kokeiluun sekä kokoontujien digituen tarve. Etäryhmän osallistujia tuetaan yksilöllisesti tai ryhmässä, joko osallistujan kotona tai taustaorganisaatio tiloissa.

Etäryhmä tarvitsee aluksi tukea, kannustusta ja motivointia osallistujien innostuksen ylläpitämiseksi. It-tukihenkilön tulisi osallistua aluksi ryhmätapaamisiin, jolloin varmistutaan siitä, että kaikki halukkaat saavat yhteyden ryhmään ja pääsevät mukaan.  Etäryhmän osallistujilta kerätään tietoa kohtaamalla ja kuuntelemalla heidän kokemuksiaan etäryhmätoiminnasta. Jos ryhmäläiset kokevat epävarmuutta omasta osaamisestaan tai eivät koe toimintaa itselleen sopivaksi, mallin tavoitteena on tunnistaa tuen tarpeet ja luoda asenneilmapiiri myönteiseksi etäryhmätoimintaa kohtaan. Digituen tarpeen kartoittamisen ja motivoinnin lisäksi sisältöjen kehittäminen yhdessä ryhmäläisten kanssa tukee osallistujien motivaatiota osallistua etäryhmätoimintaan.

Onnistumisen kokemukset mielekkään sisällön parissa lisäävät kiinnostusta digilaitteiden käyttöön

Kiinnostavia näkökulmia löytyi runsaasti sekä etäryhmätoiminnassa että lähiryhmätoiminnassa mukana olleiden henkilöiden haastattelujen pohjalta. Tärkein huomio oli mielestäni asenteen vaikutus ikääntyneen kiinnostukseen osallistua digitaaliseen etäryhmätoimintaan. Jos kokemusta ei ole kertynyt digilaitteista työelämässä eikä omista digilaitetta, jonka avulla osallistuminen toimintaan onnistuisi, on kiinnostus osallistumiseen ymmärrettävästi erittäin laimeaa. Toisaalta taas henkilöt, joilla oli vain hieman kokemusta digilaitteista, ja jotka päättivät osallistua etäryhmätoimintaan taitojen puutteesta huolimatta, saivat lisää itsevarmuutta ja rohkeutta digilaitteiden käyttöön digituen ja etäryhmässä saadun vertaistuen ansiosta. Kun etätapaamisia on ollut säännöllisesti ja digilaitteiden osaaminen on kehittynyt toistojen avulla, osallistujat saivat etäryhmätoiminnasta uudenlaisia osallisuuden kokemuksia ja hyviä eväitä digilaitteiden käyttöön.

Voit tutustua etäryhmätoimintamalliin tarkemmin osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/505537

Sari Matero, geronomi

Kirjoittaja on tehnyt opinnäytetyönsä osana Omakotisäätiön Kanto-hankkeen ja Kuntoutussäätiön aluetyön sekä seniori-ikäisten vapaaehtoisten digiosallisuutta edistävää yhteiskehittämistyötä.