Kanto-hanke etsii tukea tarvitsevia kotona asuvia ikäihmisiä

Kanto-hankkeessa 2018-2021 on tehty etsivää vanhustyötä tukea tarvitsevien kotona asuvien ikäihmisten löytämiseksi. He hyötyvät ennaltaehkäisevästä toiminnasta, jonka avulla voidaan viivästyttää raskaampien palvelujen tarvetta. Hankkeessa on löydetty yli 100 haasteellisessa elämäntilanteessa olevaa kotona asuvaa ikäihmistä. Suurimpana haasteena heillä on ollut koettu yksinäisyyden tunne. Suurin osa tavoitetuista on joko ohjautunut mukaan hankkeen ryhmätoimintaan, saanut tuekseen vapaaehtoisen tai he ovat saaneet arjen hallintaa edistävää ohjausta ja neuvontaa.  Seuraavana esitellään 82-vuotiaan Siirin tarina ja kerrotaan, miten hän tuli mukaan Kanto-hankkeen toimintaan.

Siirin tarina                                                                                        

Siiri on 82-vuotias leski, joka asuu yksin 2-tason rivitalossa. Asunnon portaissa hän selviytyy vain avustettuna. Hänellä on käytössään rolli ja kuljetustuki, mutta hän ei liiku ulkona lainkaan. Aiemmin kaunis puutarha on villiintynyt. Siirillä käy kotiapu kahdesti viikossa. Siirillä on kipuja ja hän kokee heikon terveyden rajoittavan kaikkea tekemistä kotona. Hän tuntee olonsa alakuloiseksi, väsyneeksi ja turvattomaksi. Aika kuluu levätessä, televisiota katsellessa ja avustajia odotellessa. Siiri haluaisi muuttaa palvelutaloon, mutta hän ei ole kotihoidon mukaan riittävän huonokuntoinen. Siiri on aikaisemmin osallistunut aktiivisesti sosiaaliseen toimintaan ja sellainen kiinnostaisi edelleen, mutta hän ei itse näe siihen mahdollisuuksia. Kotihoito on huolissaan Siirin mielialasta ja sosiaalityöntekijä ehdottaa Siiriä mukaan Kanto-hankkeen toimintaan.

Kotikäynnillä Siirin kanssa keskusteltiin siitä, mikä voisi edistää hänen hyvinvointiaan. Hengelliset asiat ovat Siirille tärkeitä, joten Siirin kanssa sovitaan, että otetaan yhteyttä seurakunnan diakoniin. Siirin kunto ei mahdollista osallistumista ryhmätoimintaan. Lisäksi Siiri kokee tarvitsevansa henkilökohtaista tukea alakulon vuoksi. Siiri kiinnostuu mahdollisuudesta saada tuekseen vapaaehtoinen, jonka kanssa hän voisi jutella ja ulkoilla. Fysioterapeutti on tehnyt Siirille liikkumissuunnitelman, jota hän voisi yhdessä vapaaehtoisen kanssa toteuttaa.

Siirin ja vapaaehtoisen Katrin kanssa sovittiin tapaaminen, jolloin mietittiin yhdessä, mitä Siiri haluaisi tehdä. ”En tiedä. En osaa haluta mitään”, Siiri vastasi. Katri ehdotti, että he voisivat käydä riksapyörällä merenrannassa. Siiri oli varovaisen kiinnostunut. Sovittuna päivänä Siiri oli portilla odottamassa, ulkovaatteet päällä ja valmiina ajeluun. Ensin tutkittiin pyörää ja sitten Siiri kiipesi kyytiin. Kävelykeppi sai jäädä nojaamaan seinää vasten. Siiri ja Katri ajoivat merenrantaan. Tutut paikat vuosien takaa toivat mieleen muistoja. Innostus ja toivo syttyivät. Riksapyörä kuljetti heidät seuraavalla tapaamisella syyskirkkoon. Se oli Siirille hyvin merkityksellinen käynti. Kerran he pyöräilivät läheiseen kukkakauppaan ostamaan kanervia, jotka Siiri suunnitteli istuttavansa kuistille. Siiri toivoi vähän kauneutta surullisen näköiselle pihalleen. Lähtöä hidastaneet kipu ja väsymys siirtyivät taka-alalle kukkakaupan tuoksujen keskellä. Käynnin jälkeen Siiri halusi ottaa valokuvan riksapyörästä, jotta voisi esitellä sitä siskolleen.

Siiri on aikaisemmin lukenut paljon, mutta hän ei enää näe lukea. Katrin kanssa he löysivät tabletilta äänikirjan, jota kuuntelivat yhdessä. Muutaman kuukauden päästä Katri aloitti uuden työn, eikä voinut enää vierailla Siirin luona niin usein. Uusi vapaaehtoisystävä opiskelija Heikki tuli viimeisellä tapaamisella Katrin mukaan ja tutustui Siiriin yhteisen kahvihetken merkeissä. Heikki voisi jatkossa käydä Siirin luona lukemassa ja he voisivat myös käydä silloin tällöin riksa-ajeluilla. Siirin vastuuhoitajaan kotihoidossa oltiin myös yhteydessä ja kerrottiin Siirin kuulumisia.

Siiri asuu 2 vuoden jälkeen edelleen kotona. Heikki ei käy enää Siirin luona, sillä hän on valmistunut ja siirtynyt työelämään. Kanto-hankkeen työntekijä soittelee kuitenkin Siirille ajoittain ja kyselee kuulumisia. Siiri on kokenut saaneensa hankkeen kautta tukea ja ohjausta ja hänen hyvinvointinsa on lisääntynyt. Joskus hänelle tarjotaan ulkoilumahdollisuutta tai kirkkovierailua riksalla. Häntä ei enää pelota lähteä avustajan kanssa ulos.

Toimintaterapeutti Katariina Koskinen

Hankekoordinaattori Birgitta Bakker